News

Monaco GP - Kimi kolumni (Finnish)

29th May 2007
Päin seiniä. Se viikonloppu tuli ja meni. Kovasti mä odotin sitä, kun pääsee ajamaan Monacoon. Eka kerta Ferrarilla teki siitä vielä haastavampaa hommaa. Sitten tuli se aika-ajo. Otin kaikkein pehmeimmät kumit ja vedin nopeaa kierrosta. Uima-altaan ässässä se sitten vaan osui seinään. En mä sitä pysty enkä haluu ruveta selittelemään sen enempää. Sanon vaan, että se osu siihen sisäseinään - ja se oli siinä. Ei se osunut kun ihan vähän, mutta riittävästi. Ohjausakseli hajos ja kun pyörä kääntyi liikaa, alatukivarsikin meni. Mä oon osunut kaiteisiin Monacossa monta kertaa paljon kovemmin, eikä mitään oo hajonnut. Joskus vaan ihan tämmöinen pienikin kosketus rikkoo nää autot. Vein auton varikolle ja kyllä me yritettiin saada se kuntoon. Olis varmaan saatukin ohjausakseli ajoissa vaihdettua, mutta alatukivarteen oli tullut niin iso halkeama, ettei uskallettu päästää mua enää takaisin. Siinä olis voinut ekassa kovassa jarrutuksessa käydä huonosti. Ei siinä mitään isoo dramatiikkaa ollut. Se vaan nyt osu tällä kertaa ja sillä sipuli. Semmoista se on tää reisinki. Kun jotain sattuu, niin ei sitä kannata kauheesti jäädä murehtiin, kun mitään ei kuiteskaan enää pysty muuttaan. Se oli sitten siinä. Tietty sen tiesi heti, kun on kuustoistapaikalta joutuu lähtee, niin Monacossa ei sieltä saa enää hyvää kisaa millään aikaiseksi. Koko kisan ainoa positiivinen hetki oli startti, mutta ei se paljon auttanut. Sain raskaalla kuormalla heti parannetuksi neljä paikkaa. Jostain hiukankin lähempää kärkeä se olisi ollut makee juttu. Nyt vaan tuli vähän parempi paikka siihen letkaan. Koko kisan ajoin jonkun toisen perässä. Omasta vauhdista on hankala sanoa mitään. Kun joku on edessä, tietty se vaikeuttaa ajamista, kun ei pysty ajaa niin kuin haluisi. Auto tuntui koko viikonlopun hyvältä. Jo viime testissä se alkoi tuntuu paremmalta ja ekan kerran tuli sellainen tunne, että siitä saisi kaiken irti. Kisassa ei päässyt ajamaan, kun oli koko ajan liikenteessä. Ei sitä oikein pysty sanomaan sen paremmin autosta kuin renkaistakaan. Tietty se harmitti, kun tiesi, ettei oo mahdollisuutta nousta. Mutta minkäs sille siinä enää mahtoi. Pääasia oli, että saatiin sentään yksi piste. Se vähän auttaa. Yksikin pinna on parempi kuin ei yhtään pinnaa. Tietty ero kärkeen mestaruudessa kasvoi eikä se tee elämää helpommaksi. Mutta on meillä vielä hyvä mahdollisuus. Yritetään kovaa, yritetään tehdä parhaamme, niin eron pitäisi tulla pienemmäksi. Tää sarja on kuitenkin vielä lähempänä alkua kuin edes keskikautta. Tässä sarjassa on neljä kuskia, jotka voi voittaa kisoja. Ihme on, jos ei noille muillekin jossain vaiheesssa satu jotain. Silloin ne erot taas muuttuis. Kun on monta, jotka voi voittaa, pisteet menevät muutenkin vähän ristiin. Sekin on meidän kannalta hyvä juttu. McLarenin vauhti Monacossa ei nyt ollut yllätys. Sen tiesi jo etukäteen, että ne vetää kovaa. Niinhän mekin mentiin Monacossa kovaa, kun mä ajoin niillä. Olis meilläkin ollut ihan hyvä vauhti ja olisi ollut ihan kiva nähdä, olisko sillä pystynyt voittaa. Toivottavasti seuraavassa kisassa kaikki menee hyvin. Käväisen nyt kotona Suomessa ja sitten viikonloppuna suunnataan sinne ison veden yli. Ainakin Teemun pelit täytyy nähdä.