News

Australian GP - Kimi kolumni (Finnish)

22nd March 2007
Yhteinen ilo, paras ilo! Enpä peitellyt, että oon ollut onnellinen Ferrarilla ihan siitä ekasta päivästä alkaen, kun tiimiin tulin. Nyt ekan kisaviikonlopun jälkeen tuntuu - jos mahdollista - että oon vielä pikkaisen onnellisempi. Kun Ferrarin kanssa tää sopimus värkättiin, aattelin, että olisi kivaa, kun voisi voittaa pian. Kyllä se tuntuikin tosi hyvältä, kun voitimme sitten heti ekan kisan. Eipä sen nopeammin voisi enää voittaa uudelle tiimille. Eikä siinä kaikki. Kun aika-ajosta tuli vielä paalu ja kisasta nopein kierros, eipä nää hommat Ferrarilla enää paremmin olisi voineet alkaa. Kyllä tässä eräällä tavalla kaikki haaveet toteutui kerralla. Voi olla, että se näytti helpolta. Sitähän multa kisan jälkeen telkkarissakin kysyttiin, että olikos se sunnuntaikävely siellä puistossa. Ei se sitä ollut. Moottoriurheilussa ei tuu yhtään voittoa helpolla. Meillä oli pieniä hankaluuksia, mutta radion hajoaminen oli kyllä aika paha juttu. Radioyhteys varikolle katosi samalla hetkellä, kun kiipesin autoon lähtöruudukossa. Sen jälkeen en kuullut sieltä enää mitään. Onneksi meillä oli etukäteen tehty suunnitelmat kisalle. Oli idea, mitä sellaisella hetkellä lähdin sitten toteuttamaan. Tiesin, että startti merkkaa kaikkein eniten. Ei siihen tarvittu radiosta neuvoa. Painoin pään alas, tsemppasin ja hyvin siinä kävi. Pääsin ekaan mutkaan kärjessä ja sen jälkeen kyllä helpotti, vaikka radiota ei koko aikana saatukaan toimimaan. Aika-ajon jälkeen me tiesimme, että meillä on hyvä kisavauhti muuhun porukkaan verrattuna. Niinhän se olikin. Ei mun tarvinnut ihan täysillä siellä puristaa. Jos radio olisi toiminut, olisin varmaan mennyt vähän kovempaa. Kerran mä siellä nukahdin. Katsoin vähän jonnekin, ajattelin jotain muuta ja heti meni jarrut lukkoon. Ei se sen kummempaa. Ilman radiotakin tiesin, että sieltä olisi huudettu herätystä. Siinä me oltiin onnekkaita, kun turva-autoa ei tarvittu kertaakaan kisan aikana. Olisi se voinut olla hankalaa, kun ei olisi kuullut mistään, mitä on menossa ja kun johtopaikkakin oli koko ajan niin hyvin kontrollissa. Varikkomuurilla tiimillä oli ylimääräisiä puuhaa, kun ne yritti taululla mulle antaa neuvoja ja kertoa eroa seuraaviin. Pari kertaa siinä missattiin ja aika hankalaa se oli välillä nähdä omaa taulua, kun oli niitä muita siinä edessä. Tuntui se hienolta, kun pääsin maaliin ja tuulettamaan oman tiimin eteen. Sitä en varmana missannut. Tiimille oli tietysti hyväksi, kun tuli voitto, mutta tallikaverin pulmat aika-ajossa tietysti harmitti kaikkia. Ei me saatu niin hyvää tulosta kuin olisi voitu. Meidän kannattajien - niiden tifosien - toivon nauttineen kisasta. Toivon, että ne pääsivät jakamaan sen riemun, minkä itse koin tästä voitosta. Omistan kyllä tän voiton ihan mielellään juuri heille - Ferrarin faneille ympäri maailmaa - etenkin Italiaan ja tietty Suomeen kanssa. Toivottavasti pian näitä tulee lisää.