News

Brazilian GP - Kimi kolumni (Finnish)

23rd October 2007
We are the champions! Mä oon niin onnellinen, että tekee melkestä kipeetä. Tää on nyt se juttu, mitä mä oon halunnut ihan pikkupojasta asti. Aina oon sanonut, että tähtään mestariksi. Pari kertaa päästiin jo ihan liki, mutta hävittiin ihan lopussa. Nyt se meni niin kuin pitikin. Yritetty on aina ihan viimeiseen asti. Moottoriurheilu on sellaista, että voittaakseen täytyy aina vaan jaksaa paahtaa loppuun saakka. Koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu. Katsokaa nyt, miten nääkin kolme vikaa kisaa meni. Fuji oli ihan hirvee, kun meidät yhtäkkiä määrättiin letkan hännille. Se kisa meni ihan ketuille, kun ero kärkeen repes 17 pinnaan. Sen jälkeen tuskin kukaan olisi enää uskonut, että me voitaisiin vieläkin voittaa mestaruus. Me ei kuitenkaan luovutettu. Me vähän niin kun uskottiin ihmeisiin. Kiina osui sitten meidän kannalta ihan kymppään. Me voitettiin eikä kärki saanut mitään. Tuli vähän toivoo, mutta ei sitä silloinkaan alettu paukutella henkseleitä. Vika kisa meni sitten tosi jännäksi, kun kukaan ei keskeyttänyt. Me saatiin kauden paras startti. Oisin voinut päästä kärkeen heti ekaan mutkaan, mutta meillä oli selvät suunnitelmat, eikä niihin kuulunut, että Felipe ja mä oltaisiin otettu täysillä yhteen. Näin sitten kolmosmutkassa, kun McLarenit oli rinnakkain. Sen jälkeen Hamilton meni ulos ja putosi jonnekin paikkaan 17. Silloin tuntui ekan kerran, että tästähän aukes meille se mahdollisuus, mitä me oltiin toivottu. Se eka kierros niin kuin ratkaisi koko homman. Oli se hieno kisa. Mulla oli varmaan parhaat viilarit, mitä ikinä on ollut missään kisassa. Auto toimi kuin enkeli ja mä olisin voinut mennä paljonkin kovempaa. Felipe auttoi ja tuki niin hyvin kun hyvä tiimikaveri vaan voi. Me ei pystytty tekemään muuta kuin oma osuus. Se oli ottaa paikat 1 ja 2. Kaikkein ressaavin tauko tuli siitä, kun oli päästy maaliin. Mä kysyin heti, missä on Hamilton. Pitkään aikaan ei kuulunut mitään. Kun sitten mun inssi kertoi, että se on seitsemäs ja kaikki tuli maaliin, mulla meinas sydän revetä riemusta. Se on nyt siinä. Mä oon maailmanmestari! Harva siihen uskoi ennen vikaa kisaa, eikä tainnut uskoa enää pitkään aikaan kauden mittaan. Kiitos vaan kaikille, jotka ovat mua tukeneet ja muhun uskoneet. Mä rakastan teitä kaikkia. Ihan oikeesti. Meillä on tosi hieno tiimi. Mä oon nauttinut tästä ekasta vuodesta Ferrarilla enemmän kuin koko muulla uralla F1:ssä yhteensä. Jos jossain, niin halusin voittaa mestaruuden Ferrarilla. Varmaan jokainen kuski ajattelee samalla lailla - ainaskin alitajuisesti. Ferrari on sellainen tiimi, joka ei tosiaan huilaa hetkeäkään. Koko ajan tehdään kovaa duunia ihan kybällä, eikä antauduta, vaikka välillä on oikeenkin vaikeeta. Kiitos koko tiimille ja niitten sponsoreille. Se on sellainen paketti, josta jokainen tiimissä on ylpee. Nyt hoidetaan vielä parit virallisemmat juhlat ja sitten mä vedän muutamaksi viikoksi vapaalle. We are the champions! Te fanit mun kanssa.