News

Chinese GP - Kimi kolumni (Finnish)

9th October 2007
Hyvä me! Sunnuntai-iltana oli kiva fiilistellä. Ei me saatu niistä kahdesta kisasta ihan maksimitulosta, mutta ei se mitään. Meillä oli kummiskin voittovauhti kummassakin paikassa. Japanin jälkeen ei näyttänyt niin hyvältä, mutta kun Kiina meni ihan kohdilleen, niin me päästään Brasiliaan sillai, että meilläkin taas toivo elää mestaruudesta. Tietty olisi ollut vielä parempi, jos Alonsokin olisi jäänyt pisteittä. Mutta eniten merkkaa se, kun Hamilton ei saanut mitään. Eihän tää mestaruus ole meidän käsissä ollut enää niiden kahden keskeytyksen jälkeen. Nytkin voidaan vaan hoitaa oma osuus parhaalla tavalla. Meidän täytyy saada autot siihen vauhtiin, että voidaan taistella kaksi ekaa paikkaa Brasiliasta. Sitten kaikki riippuu ihan siitä, mitä ne kaksi muuta touhuaa. Me vaan yritetään voittaa viimeinenkin kisa. Miten meidän käy sitten mestaruudessa, on McLarenista kiinni. Mulla oli Kiinassa tosi hyvä luottamus autoon heti ekasta treenikierroksesta asti. Me oltiin satavarma siitä, että meillä on vahva kisa-auto - oli keli sitten mikä vaan. Loppupeleissä siinä oli pelaamista sen balanssin kanssa, mutta me uskottiin, että säämiehet tietää, miten se keli menee ja piti vaan olla kärsivällinen, kun säädettiin meidän auto niiden ennustusten mukaan. Paalu multa meni, vaikka mun kierros oli tosi hyvä. Hamiltonilla oli sen verran vähempi bensaa, ettei sitä pystynyt lyömään. Kisassa oli aluksi hankalaa, kun auto puski koko ajan sillai, ettei se oikein kääntynyt missään kunnolla. Siksi oli vähän hankala taistella alussa Hamiltonin kanssa. Sitten auto vaan tuli koko ajan paremmaksi ja sain sen kiinni. Ohittamistakin piti pantata. Mä jouduin nostamaan jalkaa kaasulta vähän joka mutkassa, kun siellä liehui ne keltaiset liput. Olin siinä jo sen rinnallakin, mutta ohi ei vaan voinut mennä, ettei kämmäis mitään. Sitten liput katosi ja lopulta pääsin Hamiltonin ohi, kun se meni vähän leveeksi. Eihän se sitä voittoa miksikään muuta, mutta oli se hyvä päästä siitä siinä paikassa ohitse. Sen jälkeen piti vaan keskittyy ja hoitaa oma kisa kunnolla maaliin asti. Joku kysyi multa, oliko se mun kaikkein makein voitto Ferrarilla. Se oli mun eka voitto tässä tiimissä sateessa ja siitä tuli tosi mukavat fiilikset, mutta vieläkin paremmalta olisi tuntunut, jos sitä ihmehämärää hommaa ei olisi sattunut siellä Japanin starttihetkillä. Nyt me ollaan taas taistelussa mukana. Kerran ennen oon päässyt viimeiseen kisaan taistelee mestaruudesta. Silloin Michael johti yhdeksän pinnaa. Nyt Hamilton on seitsemän ja Alonso kolme pinnaa edellä. Ei se yhtään sen helpompaa oo nytkään. Mutta ei sitä koskaan tiedä, mitä kisassa voi tapahtua. Siitä oon ylpeä, että sai olla mukana hankkimassa Ferrarin 200.voittoa. Mulla on siitä vasta pieni osuus, mutta on hienoa kuuluu tiimiin, joka tulee aina takaisin. Hyvä me!