News

Turkish GP - Kimi kolumni (Finnish)

28th August 2007
Vähän likemmäs. Positiiviset asiat ekaks. Mä menin Turkkiin sillä fiiliksellä, että kun tullaan takaisin, mun piste-ero kärkeen ois vähän pienempi. Rehellisesti voin sanoo funtsanneeni niin, että jos menee kohilleen, se ero kapenis neljä pinnaa. Eihän se mennyt kohilleen, mutta silti se meni niin kuin mä toivoin. Hamilton on nyt neljä pinnaa lähempänä. Se oli koko viikonlopun paras tulos mun kannalta. Multa kysytään joka kerta aina, miten tää mestaruus menee. Aina mä oon vastannut, että ei sitä tiiä ennen kuin viimeisen kisan jälkeen. Joka kisassa voi käydä ihan miten vaan. Esimerkki tuli taas viime kisasta. Hamilton oli ottamassa taas hyvän paikan, mutta siltä repes kumi. Pisteitä se sai taas, mutta ei ihan silleen, kun varmasti ite toivoi. Se on varma, että se taistelee loppuun asti, mutta niin teen mäkin. Mitään ei anneta ilmatteeks. Me rypisteellän täysillä kaikki loputkin kisat. Turkissa mä tiesin oman tuloksen jo aika-ajon jälkeen. Jos mä oisin saanut lauantain kohilleen, oisin varmaan päässyt paalulle. Mutta kun jäin siinä tiimikaverin taa, multa meni pelimerkit. Ei siinä pääse oikein koettamaan, kun ajaa tiimikaveria vastaan. Sen tietää aika lailla, missä se toinen pysähtyy. Sellaista se on tää formula ykkönen tällä hetkellä. Siinä on aika päällikköö, kun on edellä. Näihin sääntöihin rakennetuilla autoilla ei vaan voi ajaa ihan toisen perässä ja kytätä ohituspaikkaa. Siinä ei oo sitä ilmaa, kun pitäis. Kun yrittää siihen riittävän liki, auto alkaa vaan puskee heti ihan tajuttomasti. Sun pitäis olla ainaskin sekunnin toista nopeempi tai sitten sen etummaisen pitäisi tehdä virhe. Muuten ei ohi mennä. Niin se vaan on. Mä pääsin kerran tarpeen liki Felipen perään, mutta se oli vaan jo liian myöhään sillä pätkällä. Me vaan ajeltiin. Mulla auto toimi tosi siististi. Oisin päässyt paljon kovempaa. Mutta me tarvittiin tiiminä hyvä tulos, eikä silloin parane mennä tekeen mitään tyhmää. Näinkin me pystyttiin kuromaan piste-eroa kii ja se oli ihan hyvä. Muuten kyllä meinas ''palaa laakerit'', kun se oli taas ihan yhtä tylsää kuin edellisessä kisassa Unkarissa. Jälkeenpäin on aina ihan sama, mitä aattelee, kun ei se siitä mikskään enää muutu. Mulle tule vaan virhe. Ihan sama, syytänkö ittee vai en. Ei se mitään auta. Nyt duunataan jo Monzaa varten. Mä testaan kaks päivää ja mulla on hyvät fiilikset, että meidän auto vahva sielläkin. Ferrari on aina vahva kotikisaan ja mulle siitä tulee eka kotikisa Ferrarin kuskina. On se aika erilaista mennä sinne punaset päällä. Ne fanit siellä on tosi mukavii. Ois se tosi upeeta, jos voittaisin sen kisan siellä niiden kaa. Tiukkaa siitä tulee. Ainaskin McLaren on varmaan taas lähempänä. Mä tiedän, miten hyväks ne saa auton Monzaan. Mähän olin siellä viime kerrallakin paalulla. Ite en oo vähään aikaan voittanut, mutta sunnuntaina meidän tiimillä Englannissa meni lujaa. Stevie (Jelley) ja Atte (Mustonen) voitti molemmat ekan kerran. Siisti homma äijät!