News

European GP - Kimi kolumni (Finnish)

24th July 2007
Yhä hengissä. Ei sitä aina oikein hiffaa, miten hankalaa tää reisinki joskus on. Mulla oli taas kerran viikonloppu hyvin handussa, mutta eipä se siinä pysynyt. Tuli toinen keskeytys tähän kauteen. Ei elämä siihen lopu, mutta ei se kyllä sitä helpota. Ei todellakaan. En tiiä, mikä siinä on, että mulle käy aina yhtä köpelösti noissa kisoissa Saksassa. Mä tosiaan tykkään niistä molemmista paikoista, mutta ne ei taida tykätä musta. Varsinkin Nürburgringillä mulla on ollut niin monta mahdollisuutta voittaa, mutta aina jotain on mennyt loppupeleissä vikaan. Me on jahdattu paalupaikkaa kauden siitä asti, kun ekassa kisassa se saatiin. Silverstonessa oli jo lähellä, mutta nyt Nürburgringillä se onnistui. Mulla oli tosi hyvät fiilikset aika-ajon jälkeen. Kauden toinen paalu tuli loppupeleissä aika helpolla. Kaikkein parhaalta tuntui, kun auto toimi niin hyvin koko ajan ja oli kisaa varten tosi hyväntuntuinen. Myös taktiikka olisi ollut kohillaan. Ihan rehellisesti voin tunnustaa, että silloin lauantaina tuntui, että mun huonot kisat Saksassa olis vihdoin olleet ohi. Mutta voi hemmetin hemmetti. Väärässä oltiin. Sitten ennen kisaa kuultiin, että sieltä tulee sade, kun kisaa on ajettu jotain kymppä minsaa. Mutta se tulikin ennen kuin kukaan osas odottaa ja ennen kaikkee se tuli rankempana kuin kukaan osas ennustaa. Me luotettiin ihan normaalisäätöihin, kun se rata kuivuu aina niin äkisti. Vettä tuli kuiteski heti niin, että olis ollut pakko mennä hakeen toiset kumit. Mä kurvasin sinne pitleinille, kerkesin vähän jarruttaa moottorilla, kun siinä oli se maalattu kohta asvaltista. Se oli ihan jättiliukas. Mä lähdin ihan sukkana siitä sladiin, eikä sitten voinut muuta kuin jatkaa vielä yksi kiekka radalla. Se olisi ollut tosi paha paikka, mutta kun kisa alkoi uudestaan, mä olisin selvinnyt siitä virheestä. Mutta kun ei pääse maaliin, niin kaikkein turhinta olis jossitella. Mikään ei enää siitä muutu. Siks sitä on turha murehtia ja märehtiä jälkeenpäin. Sateella ei ollut mitään tekemistä sen kanssa, että en päässyt maaliin. Ne propleemit alkoi silloin, kun tavoitin Alonson. Luistonestokaan ei toiminut kunnolla. Sitten vaan yhtäkkiä tehot putos kokonaan. Siihen se kuoli kokonaan varikkotien alkuun. Ei varmaan oo uutinen kenellekään, että mä olin tosi, tosi pettynyt. On vaan nieltävä se, että näissä hommissa jutut menee joskus näin. Se on kuiteski varma, että mestaruudesta taistellaan edelleen. Ei me luovuteta. Auto on vahva ja seitsemän vikaa kisaa voi mennä ihan miten vaan. Parasta oli, että kärki ei oo yhtään sen kauempana. Kolmella kuskilla on enemmän pinnoja ja siks mun pitäisi pystyä lyömään ne kaikki, jotta erot pienenis. Nyt otan happea ja relaan kotona Sveitsissä. Mulla ja vaimolla on hääpäiväkin tässä välissä. Sitä me juhlitaan varmasti vaan ihan kotosalla. Ens viikolla on sitten seuraava kisa Unkarissa. Siellä olin paalulla viime vuonna, mutta kisassa ei käynyt yhtä hyvin. Toivottavasti nyt Ferrarin kaa saadaan koko viikonloppu onnistuu sillä lailla kuin me halutaankin.